Apuvälineet mahdollistavat näkövammaisen uran ja polun

Apuvälineitä jää turhaan lojumaan nurkkiin, kun käyttäjät tai heidän läheisensä kokevat palautuksen liian vaikeaksi. STM on tunnistanut, että apuvälineiden palauttajien arki on hyvin erilaista.  Mitä vaivattomampaa palautus on, sitä nopeammin tarpeettomiksi käyneet apuvälineet tulevat kiertoon.

Asiointi keskellä päivää voi olla  vaikea järjestää etenkin, jos matkaan menee paljon aikaa. Helppo, omaan aikatauluun sopiva palautusprosessi ilahduttaa palauttajaa. Lisäksi se tuo nimenomaan perustason apuvälineet nopeasti kiertoon seuraavalle tarvitsijalle. Nopeutettu kierto puolestaan merkitsee fiksumman toimintatavan kauttaApuvälineet ovat ja pysyvät näkövammaisen arjessa pikku oppilaasta opiskeluun- ja työhön. Arsenaali vaihtelee näkötilanteen muutosten ja apuvälinekehityksen mukaan.

Apuvälineet uralla ja polulla

Ykkösluokalta lähtien koulutiellä kaverinani ovat kulkeneet mitä moninaisimmat apuvälineet. Alaluokilta muistan ainakin kohopulpetin, lukulampun, jalallisen suurennuslasin sekä viivain suurennuslasin. Pehmeällä lyijykynällä harjoittelin kirjaimet ja numerot ja vihkossa oli vahvat viivat.

Näkövammaistaitoja opin tukijaksoilla Jyväskylän näkövammaisten koululla (nyk. Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, messuosasto 6e109) sekä koululaisille suunnatuilla Näkövammaisten keskusliiton (nyk. Näkövammaisten liitto, messuosasto 6a48) sopparikursseilla.

Kauppaoppilaitokseen siirryttyäni sain ihmeellisen laitteen, optisen suurennuslaitteen lukutelevision (Aviris, 6a48). Tuossa vaiheessa olin jo tottunut lukemaan kirjoja äänikirjoina, joten esimerkiksi sanomalehtien maailma avautui uudella tavalla.

2000-luvun alussa kävin aikuislukion sanan mukaisesti aikuisena ja Kelan ammatillisena kuntoutuksena myönnetty lukutelevisio seurasi minua koulussa luokasta toiseen eli kuljetin sitä mukanani pyörillä varustetulla pöydällä.  Innokkaana istuin etupenkissä ja takana olijat näkivät kaiken mitä lukutelevision ruudulla näkyi. En antanut sen häiritä sivistyksen suhinaa.

Ennen ylioppilaskirjoituksia sain käyttööni kannettavan tietokoneen ZoomText-ruudunlukuohjelmalla. Tietokone helpotti merkittävästi yo-kirjoituksista suoriutumista.

Tietokone apuvälineohjelmineen ja oheislaitteineen (Näköpiste PolarPrint Oy, 6b50) on sittemmin ollut mukanani sosionomiopinnoissa ja työelämässä. Mainitsemisen arvoista on myös se, että nykyisissä älypuhelimissa on itsessään ruudunlukuohjelmia ja muita käyttöä helpottavia toimintoja.  Ja lukutelevision ihmeellinen tarina jatkuu, kun muutama vuosi sitten tutustuin malliin, joka tunnistaa tekstin ja puhuu sen ääneen. Nyt työpöydälläni on useita ”juttukavereita”.

Asiantuntijat apuna työelämäasioissa

Omakohtainen kokemukseni näkövammaisten apuvälineistä ja siitä kuinka ne näkötilanteen mukaan muuttuvat ja teknologioiden tiimoilta kehittyvät, auttaa minua asiakastyössäni työelämäasiantuntijana. Kohtaamme Työelämäpalveluissa asiakkaita, joiden näkö on heikentynyt työikäisenä, siinä kohden näkövammaistaitojen opettelulla on iso merkitys. Motivaatio pitäisi löytyä mahdollisimman pian, ettei työelämä menisi menojaan. Työssä pysymistä ja sinne pääsemistä tukevat apuvälineiden ohella, ammatillinen kuntoutusselvitys, vammaispalvelut sekä TE-palveluiden tukitoimet. Näkövammaisille ammatillista kuntoutusselvitystä tuottaa Kuntoutus Iiris (6a48). Selvitys on kattava ja siinä käydään läpi myös apuvälinetarve.

Katja Kuusela

työelämäasiantuntija, sosionomi (ylempi AMK),
Näkövammaisten liitto ry / Työelämäpalvelut

Näkövammaisten liitto on Apuvälinemessujen yhteistyökumppani ja mukana messuilla niin osastolla kuin ohjelmassakin